HOLLANNINPAIMENKOIRA on hyvin vanha rotu, jonka syntymisajankohtaa ei voida tarkasti määrittää.
Alankomaissa on aina käynyt laivoja maailman eri kolkilta, ja niiden mukana on tullut koiria muun muassa
Belgiasta, Ranskasta ja Kaukoidästä.
Luustoltaan hollanninpaimenkoira muistuttaa belgianpaimenkoiria ja jopa picardienpaimenkoiraa.
Se on sukua todennäköisesti myös alkukantaisille itämaisille roduille.
Ennen vanhaan kun lampaankasvatus oli vielä yleistä Alankomaissa, hollanninpaimenkoiria oli useimmilla Hollannin tiloilla.
Kotimaansa ulkopuolella niitä ei juuri tavattu. Hollanninpaimenkoira on alkujaan työkoira.
Koiran tuli ansaita elantonsa paimentamalla, metsästämällä, pihavahtina,
kärryjä vetämällä ynnä muissa maatiloilla esiintyvissä tehtävissä.
Uroksen keskipaino 28 kg ja nartun 23 kg.
Koiran tuli olla kuuliainen, helposti käsiteltävä ja nokkela.
Tarpeeksi pieni ollakseen nopea ja notkea, mutta tarpeeksi suuri herättääkseen huomiota vahtikoirana.
Huhtikuussa v. 1875 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä, ja vuonna 1878 puhuttiin näyttelyssä
ensimmäisen kerran hollanninpaimenkoirasta. Karvapeitten mukaan eroteltiin rodussa kuusi eri variaatiota.
Värillä ei niinkään ollut väliä, myös valkoinen sallittiin. V. 1906 muuttui nuo 6 eri variaatiota
nykyisiksi kolmeksi (karkea,- pitkä,- ja lyhytkarvainen).
Tänä päivänä hollanninpaimenkoiria on käytetty erilaisiin tehtäviin.
Hollanninpaimenkoiria on koulutettu esim. poliisi-, suojelu-, ja sotakoiriksi.
Suomessa on jopa opaskoiraksi koulutettu hollanninpaimenkoira.
Tuloksia on saatu mm. jälki-, pelastus-, agility-, ym kisoissa.
Ensimmäiset BH-tunnuksetkin on hollanninpaimenkoirille jaettu. Koira soveltuu yleisestikin ottaen moniin erilaisiin tehtäviin.